Nielen lääkkeeni

Nielen lääkkeeni, enkä protestoi enää.
Lääke vahvistaa, nieleminen tekee voimakkaaksi.
Ylpeys metelöi vatsassani, mutta vain hetken.

Tuntematon hymyili

Tuntematon hymyili minulle tänään kadulla,
ohi kävellessään. Ehkä hän oli juuri saanut hyviä uutisia,
tai ehkä hän omaa niin sanotun positiivisen asenteen; hän
katsoo ohikulkijoitakin ystävällisesti silmiin.

Tuntui hyvältä hymyillä takaisin.
Jälkeenpäin muistaa, kuinka me kaksi hymyilimme toisillemme.
Ja vielä kirjoittaa siitä: hymyn ketjureaktio.

Sorsan takaruumis

Sorsan takaruumis ja potkivat pikkuiset räpyläjalat
sakean veden pinnan yläpuolella, ojassa.
Suloinen näky.

Ehdotan

Ehdotan, että emme puhu enää vapaasta tahdosta,
tai ainakin kyseenalaistamme sen.
Jos minulla olisi vapaa tahto, tuskin istuisin
koneen ääressä kirjoittamassa keskellä yötä.
Mieluiten menisin nukkumaan.
Näkisin valitsemiani unia.

Tsah tsah.

Yö liukuu

Yö liukuu musteensinisestä yönmustaan.
Ikkunat sammuvat kuin itämaiset lyhdyt.
Kuu kaartuu pilviin, tien varteen
istutettujen lehmusten latvuksiin.

Arkinen huomio

Arkinen huomio.

Jos pyöräsuojassa säilytetty homesarvinen polkupyörä
olisi todella käytössä,
tuskin sen tavaratelineessä viipyilisi pyykkipojin
kiinnitetty kookkaanpuoleinen lappu:
Pyörä on käytössä!

Ihminenkö ei olekaan

Ihminenkö ei olekaan vain musta karhea taulu,
johon joku tärkeä toinen vinopäiseksi
kuluneella liidulla kirjoittaa?

Ei uusia viestejä

Ei uusia viestejä.
Venäläinen toimittaja makaa
uutisvirrassa, arkussa
valkoinen sitoo otsan ja leuat,
valkoiset laput ummistavat silmät.

Tapasin kuolleen isoäitini

Tapasin kuolleen isoäiti unessa viime yönä.
Tämä oli toinen kerta.
Tunsin kuinka pelko sävähti kehoni lävitse.
Miltä hän näyttäisi, mitä hän sanoisi?
Isoäidin asunto näytti kovin vieraalta, ehkä se oli
koti, jonka hän oli hankkinut vanhainkodissa
asuessaan - muistan kuinka hän puhui siitä.
Punainen räsymatto oli tuttu, ei oikeastaan mikään muu.
Hän istui keittiössä, olin tunnistavinani harmaat hiukset,
käsityön ylle kumartuneen hahmon.
Ehkä hän leikkasi matonkuteita tai virkkasi.
Kun pääsin aivan lähelle, näin hänen kasvonsa; ne
olivat vieraan ihmisen valjut ja turpeat kasvot, aivan kuin
hän olisi maannut järven pohjassa päivän tai pari.
Sitten hän kaatui rymähtäen tuolilta eteeni, jalkojeni juureen.

Lokakuun kirpeät aamut

Lokakuun kirpeät aamut ja koboltinsiniset illat.
Hetket pitenevät, ne tuntuvat venyvän loputtomiin
kuten aina syksyisin.
Aamuisin nousen istualleni ja työnnän jalat kylmiin
painuneisiin tohveleihin.
Ei tämä ole vakavaa, vaikkakin ainutkertaista.
Vai onko? Sekunnin murto-osaa myöhemmin
olen jo poissa,
liikahtanut radallani eteenpäin...

Niin, taidan vaihtaa

Niin, taidan vaihtaa kurssia kesken matkan.
Eikä tämä ole ensimmäinen kerta.
Jos historia toistuu tarpeeksi usein, voidaan
puhua kaavasta.
Minun kaavani on sukua pukuompelulle.
Siksak.

Yritän anastaa

Yritän anastaa vallan kahmaisemalla,
mutta käteni ovat ystävällisen ihmisen kädet.
Eivät kovin tarkat, pihtiotekin on heikko.

Minua ei lämmitä

Minua ei lämmitä rakkaus.
Käyn pattereilla.

En ole yhtään

En ole yhtään rakastunut,
silti näen hyvin huonosti
kohellan likinäköisenä asunnossani ilman silmälaseja.

Muistan ajan, jolloin silmälasipäiset naiset
olivat sukupuolettomia, seksuaalisesti jotenkin avuttomia
ja vajavaisia - olin yksi näistä naisista, kauan sitten.

Nyt olen siirtynyt seinänvierustoilta keskelle huoneita,
olen myös lopettanut tanssimisen.

Myöhäisen illan hetki: unissa tirisee ahvenanmaalaisia
lohkoperunoita, yöllisiä tutteja, serotoniinipommeja.

Kun on katsonut

Kun on katsonut maailmaa
muutaman vuoden
näkee selluloidilla ikääntyneen hurmurin
ja nuoren tytön

arvioi silmämääräisesti mahdottomat yhtälöt
ja päätyy toteamaan olleensa jälleen oikeassa.

Sateen piiskaamat keltaiset taksit, suurkaupungin
ryvettyneet tornit, kaiken tämän näkee,
ja tytön siellä.

Auki rävähtäneet kauriin silmät
juuri ennen laukausta.

Pelkään ihmisiä

Pelkään ihmisiä, jotka hallitsevat pelolla.

Toisaalta,
enhän minä mitään tiedä,
kuulen asioita ja teen päätelmiä.
Kerrotaan, että rohkeat naiset tapetaan.
Rohkea nainen vaiennettiin,
tapettiin.

Joku kenties (juuri nytkin) myhäilee
paksujen
samettiverhojen suojissa...
käsikirjoittaja, kuiskaaja.

Kenties.

Eikä naista enää ole.

Syö posket humisten

Syö posket humisten
vihreä pyörre
höyryn pehmentämiä silmuja
kypsien

hedelmien naurahduksia
lepattavia aukileita
säikeitä
lämpimiä jauhanteita suussa

aterimien kilke
ruokapuheet ohuen posliinin äärellä
ruokaliinan
takana
piilossa kutsukortti pitoihin.

Miehet kutistuvat

Miehet kutistuvat vaaleanpunaisissa makuuhuoneissa
heitä makuutetaan vasten tahtoa
häkkieläin
patterit, vasara, pyörösaha karvaisissa kourissa
sängyllä, nenänmitan päässä
nainen pehmeässä valossa
kaareva, taipuisa

seinien sisällä, vaietaan